Sulka piirsi mun ranteeseen joku päivä perhosen. Se sano, että sillä on merkityskin ja käski etsiä netistä "butterfly project". Mä tein työtä käskettyä ja löysin tän:
The Butterfly Project:
The Rules are:
1. When you feel like you want to cut, take a marker, pen, or sharpies and draw a butterfly on your arm or hand.
2. Name the butterfly after a loved one, or someone that really wants you to get better.
3. You must let the butterfly fade naturally. NO scrubbing it off.
4. If you cut before the butterfly is gone, you’ve killed it. If you dont cut, it lives.
5. If you have more than one butterfly, cutting kills all of them.
6. Another person may draw them on you. These butterflies are extra special. Take good care of them.
7. Even if you don’t cut, feel free to draw a butterfly anyways, to show your support. If you do this, name it after someone you know that cuts or is suffering right now, and tell them. It could help.
The Rules are:
1. When you feel like you want to cut, take a marker, pen, or sharpies and draw a butterfly on your arm or hand.
2. Name the butterfly after a loved one, or someone that really wants you to get better.
3. You must let the butterfly fade naturally. NO scrubbing it off.
4. If you cut before the butterfly is gone, you’ve killed it. If you dont cut, it lives.
5. If you have more than one butterfly, cutting kills all of them.
6. Another person may draw them on you. These butterflies are extra special. Take good care of them.
7. Even if you don’t cut, feel free to draw a butterfly anyways, to show your support. If you do this, name it after someone you know that cuts or is suffering right now, and tell them. It could help.
Nyt se perhonen on jo melkein kokonaan haalistunut mun ranteesta. Mä en oo tappanut sitä. Lähellä on ollut, mut aina kun olen nähnyt Sulan piirtämän perhosen ranteessani, mä muistan, että on joku joka välittää. Joku, jota sattuu, jos mä satutan itseäni. Jos mä itse olisin piirtänyt sen, se ei merkitsis mulle mitään. Mutta koska se on Sulan piirtämä, mä en halua satuttaa sitä. Salaa mä silti toivon, että perhonen "lentäis pois", ettei mun tarvis tappaa sitä, ku musta tuntuu, että mä vielä kyllä sorrun. Ihan pian.
Älä satuta itseäsi. Älä tee sitä itsellesi. Mä tiedän että se on vaikeeta, mä tiedän miten olisi ihanaa satuttaa itseään, mutta yritä ajatella itseäsi. En halua et tää kuulostaa saarnalta, pikemminkin viestiltä joka haluaisi muistuttaa sinua siitä mikä on oikeaa ja mikä väärää. Mutta haluan sanoa että mä tiedän mitä tuo on, mä tiedän kyllä kuinka haastavaa se on, ja kuinka olisi ihanaa tuntea kipua.
VastaaPoistaMut mun hartain toive olisi että älä satuta. Tiedän että tuntemattomana mun sanat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta toivottavasti et ota tätä hyökkäyksenä, koska se ei ole tarkoitukseni!
Tsemppiä pikkuinen!
Mä en osaa ajatella itseäni tässä suhteessa oikein. Koska, jos mä ajattelen itseäni, mä todennäköisesti satutan itseäni, koska mä en itse kärsi siitä. Mua ei haittaa tulevaisuudessakin näkyvät arvet, jos mä joskus pääsen tämän yli. Mä pidän niitä merkkinä taistelusta, jonka mä olen voittanut, merkkinä siitä kuka mä olen ollut ja miksi olen mikä olen.
PoistaAinoa, mikä saa mut yrittämään lopettaa, on se, etten mä haluaisi satuttaa mun läheisiä, koska mä tiedän, että niihin sattuu katsoa vierestä ku mulla on paha olla. Ja se, että mä pelkään, että mä joskus vahingossa menen liian pitkälle.
Mutta kiitos, mä arvostan kommenttiasi, ja koitan taistella itseäni vastaan !:)