Se huutaa lisää lisää, sillä mikään ei koskaan riitä

Olo on turtunut. Väsyttää, muttei ahdistus anna mun mennä nukkumaan. Tahtoisin vain sulkea silmäni, antaa ripsien halailla toisiaan, ja käpertyä pienenpieneen myttyyn peiton alle, jonnekin lämpimään, suojaan pahalta maailmalta ja pahoilta ajatuksilta. Mutten mä voi paeta niitä, mä en voi unohtaa niitä, sillä ne kaikki ovat läsnä tässä ja nyt heti ja minuutin päästä ja vielä huomennakin. Mä en voi paeta todellisuutta, joka on käsin kosketeltavissa. 

Silmät painuu kiinni. Ehkä mun pitäis vaan antaa Nukku Matin vietellä mut ja vaipua uneen, mutta ahdistus luikertelee sisälläni kuin miljoona myrkkykäärmettä ja mua pelottaa että hetkenä minä hyvänsä joku niistä puree, upottaa terävät hampaansa muhun ja lopulta se kaikki myrkky virtaa sisälläni. Mä tiedän, etten saa miitä käärmeitä pois. 

Mä tunnen, miten rasva ui mun kehossa.

se ui kuin hai meressä

se levittäytyy kaikkialle

vaanii, saalistaa

se sulaa ja

se huutaa ja

se nauraa

ja sillä on hyvä olla kun muhun sattuu

ps.aamupaino 39,6

Haaste~

Kiitos Lasitähti haasteesta. :)

Rules~

 This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get rocignized. 

1.Each person tagged must post 11 things about themselves.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs. 

 1. Mitä pelkäät, miksi?
Pelkään vaikka mitä... Kaikelle en ees keksi mitään sen kummempaa selitystä. Klovneja ja nukkeja, koska ne ovat liian viattoman oloisia ollakseen oikeasti viattomia. Ja ne on muutenkin tosi creepyjä.  Avonaisia kaappeja yöllä. Ahtaita ja korkeita paikkoja. Yksin olemista, mutta silti suuria ihmisjoukkoja. Kauppoja jne. Niissä alkaa ahdistaa. Pelkään tulipaloja ja myrskyjä. Pelkään, että menetän kaikki läheiset. Pelkään, että tekemisiäni seurataan kokoajan (esim. kotiin asennettu valvontakameroita...??) Ampiaisia ja hämähäkkejä, perhosia ja ylipäätään ötököitä. Sairauksia. Ja paljonpaljon muuta, mutta ennenkaikkea kuolemaa vaikka joskus olen sitäkin toivonut.

 2. Lempi leffasi, miksi?
Mä en osaa sanoa vaan yhtä! Tähän tulis pidempi lista ku yllä, jos yrittäsin sanoa ees jtn. En osaa päättää.

  3. Millaisessa talossa haluaisit asua tulevaisuudessa?
Omakotitalossa. Mutta se ei saa olla kovin vanha, koska ne on pelottavia eikä siellä saa olla sähkölämitystä. Tiilitalo mielummin kuin puutalo. 

 4. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
Mä en osaa päättää. Oon miettiny tätä ittekseni paljon, mutta tykkään oikeesti molemmista ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, enkä oo saanu päätettyä kumpi on parempi.
 
5. Millaista liikuntaa harrastat?
Mä oon oikeesti tosi huono liikkuja. .__. Yritän välillä käydä lenkillä ja kotona teen sillon sun tällön lihaskuntoa. Pitäis liikkua vähän enempi, muttei nykyään oikeen oo voimia yhtäpaljon siihen ku enne. Joskus kävin nyrkkeilyssäki, mut se jäi, kun masennus vei mielenkiinnon kaikesta..
 
6. Kuvaile ulkonäköäsi.
Vaaleet suurinpiirtein olille ulottuvat hiukset. Pitäs päästä parturiin leikkaan nää takas malliinsa. (eli paljonpaljon lyhyemmiks) ja saada värhättyä. Ruma naama ja ruma kroppa. Tissejä en omista.
 
7. Keräiletkö jotakin?
Hmm. Emmä nykysin enää sillain kunnolla. Kortit on kivoja.
 
8. Jos sinulle annettaisiin 1000 euroa, mihin käyttäisit ne?
Hmm.. Eka maksasin laskut. Sit varmaan ostasin vaatteita ja pelejä. ^^
 
9. Lempi eläin?
KETTU! <3 Ja susi. Ja kissa. Ja liskot. Kirahvit on kans kivoja.
 
10. Maa, jonne haluaisit matkustaa, miksi?
Hollantiin, Amsterdamiin. 
 
11. Mitä toivot tällähetkellä eniten?
En osaa sanoa. Toivon niin monia asioita.

Kysymykset, joihin mä haluan vastauksen:
1. Mikä on paras uni, jonka olet nähnyt?
2. Mikä on kamalin uni, jonka olet nähnyt?
3. Ketä ihannoit?
4. Biisi, jota kuuntelet, kun olet vihainen?
5. 3 luonteenpiirrettäsi, joista et pidä.
6.  Lempikengät?
7. Jos saisit valita 3 supervoimaa itsellesi, mitkä ne olisivat ja miksi?
8. Lempitee?
9. Sisustusesineesi, josta pidät eniten?
10. Mikä sai sut bloggaamaan?
11. Kerro jokin random asia itsestäsi, jonka haluat. :D

Haastan:
 Thinny
Azure Angel 
Elf 
Amanda 
elena 
Paradise 

En keksi nyt enempää ;__; 

Antakaa mun lentää

Mä koitan lukea parantumismyönteisiä blogeja ja sisäistää, että parantuminen on parempi kuin tämä. Mutta mä vain petän itseäni. Mulla ei ole mitään hätää vielä. Useassa lähteesä lukee (ihan virallisissakin), että on vaarallista vasta kun bmi on alle 13. Tuntuu typerältä, että mulla on lähete osastolle syömishäiriöstä tämän painoisena. Mähän olen aivan järkyttävän iso verrattuna oikeisiin syömishäiriöisiin. Tiedän, ettei saisi verrata, enkä sitä tahallaan teekkään. En tunne kateutta, enkä halua näyttää pelkältä luurangolta, mutta saan todistettua, ettei mulla ole vielä pelkoa tulla sellaiseksi, koska bmi:ni on paljon korkeampi. Mulla on vielä varaa laihtua. Ja kyllähän sen peilistäkin näkee. Ja vaikka ne sanoo, että se vääristyy mun silmissäni, niin läskit mun kourassa ei voi kyllä olla kuviteltua, kun kosken itseäni. 

Hetkittäin musta tuntuu siltä kuin olisin saanut voimani takaisin. Olen pirteämpi. Ei heikota niin paljoa. Jaksoin nähdä vähän kavereitakin. Alan taas miettiä itselleni liikuntasuunnitelmia, mutta totuus iskeekin kivellä päin kasvoja. Kävellessäni portaita ylös tullessani tupakalta huomaan, kuinka raskasta sekin on. En jaksa enää liikuttaa tätä painoani. Pitää tehdä aina välillä jotain pientä tämän koneella istumisen ohella. Siivota tai jalotella tai nostaa pari kertaa painoja jne. Edes jotain. Mutta koska en yksinkertaisesti jaksa liikkua enää tarpeeksi, mun täytyy syödä vieläkin vähemmän. 

Nyt pitää oikeasti jättää ne karkit ja sipsut ja muut herkut sinne kaupan hyllylle jotakuta muuta odottamaan!

Unissa mä juoksen lujaa, pidemmälle kuin muut

Ei hitto. En mä voi. En mä tajua. Mä tungin kädet mun paidan sisään ja tunnustelin läskejäni. Mä katoin niitä peilistä ja ahdistus nousi kurkkuun. Mun bmi ei voi olla n.15. Mä en voi olla alipainonen, en tällä läskin määrällä. Mä en ymmärrä, miksei ihmiset nää, etten mä ole pieni enkä laiha, vai onko ne vaan niin hienovarasia, ettei ne sano mulle suoraan kuinka iso oikeasti olenkaan. Ne taitaa vaan nauraa mulle, kun luulen taistelevani syömishäiriön kanssa. Kyllä tällä keholla sietääkin laihtua. Ehkä mun läskit on vaan jotenkin kevyitä. Koska kyllä mä sen nään vaa'alla, että paino tippuu, mutta nämä läskit ympäriltäni eivät vain katoa! 

Miten mun kehoni voi voida huonosti, kun tänäänkin olen syönyt kuin pieni (iso) possu. Melkein 300kcal kalakeittoa, 140kcal rahkavaahtoa, kahvia, vähän jotain ruokaa pvosastolla ryhmässä käydessäni ja maistoin jopa masaliisaakin. En ole pitkään aikaan laskenut kaloreita, mutta ehkä olis pitänyt. Mä syön enemmän kuin luulinkaan. Jalat huutaa lenkille, mutten mä jaksa tätä läskiruhoa minnekään liikuttaa. 

Nyt se parantuminen kuulostaa aivan typerältä, eihän mulla edes ole mitään, mistä parantua. Paitsi lihavuus. 

Antakaa mun haihtua

Antakaa mun kuihtua

Tahdon olla kuin vesihelmi

Varjo

Hennon hento kukkanen

Jota pitää käsitellä varoen

Antakaa anteeksi, etten mä jaksa kirjoittaa kauniisti, mä en vain nyt pysty siihen. Mun pää painaa liikaa enkä mä jaksa kaunistella rumia ajatuksia. Mun vatsa huutaa, mulla on nälkä. Tänään mulla on kokoajan nälkä. Oon syönyt liikaa, koska nälkä ei enää kuiski olemattomuudellaan. 

Mun menkat alko eilen. Mitä jos mä olen sittenkin lihonnut?

Just nyt mä haluan vaan pudota

Upota

Antautua minua ympäröivään usvaan

En jaksa taistella      

  

Sisälläni on loputon sade.

En tiedä, mitä kirjoittaa. Olen useasti avannut tämän ja ollut aikeissa kirjoittaa jotain, mutta sanoja ei tule. Tuntuu siltä kuin aivoni olisivat jossain oikosulussa eikä ajatus pysy tarpeeksi kauaa päässä. Unohdan sen. Muisti toimii turhan huonosti. 

Lauantain aamupaino oli 39,9kg. ALLE 40! Harmikseni en pääse nauttimaan tästä keveydestä enää kauaa, sillä edessä on hyvin todennäköisesti osastolle meno. Mun pitäis lihota 10kg, jotta olisin mun normaalipainossa. 10KG. Eiikinäkiitos. Parikin kiloa kuulostaa aivan kammottavalta, vaikkei siitä nyt loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun tavoitepainoni oli 42kg. 

 Mutta ei tämä näinkään hyvä ole. 

Oon ihan voimaton. En jaksa tehdä mitään. En jaksa liikkua, en nähdä kavereita. (No okei, nyt viime viikon aikana oon skarpannut asiasn kanssa tosi paljon ja olen koittanut nähdä joitakin.) Tää olo ei kerrassaan oo mikään ihanteellinen. Ja silti. Silti vaa'an näyttäessä pienempää lukua kuin viimeksi, mä hymyilen. Kieroutunut mieleni tahtoo laihtua lisäälisäälisää. 

Mua jotenkin masentaa ajatus siitä, että osastolle meno tarkoittaa painon nostamista, ainakin lähemmäs normaalipainoa. Mä en halua olla normaalipainonen. Mä en pysty. Mä en voi. Kaikki se, mitä mä olen kokenut, kaikki se, mitä mä olen tehnyt tämän eteen, kaikki ne rakastamani ruuat, jotka olen jättänyt syömättä päästäkseni tänne.. Kaikki se on ollut turhaa. En mä halua olla luovuttaja, epäonnistuja. Mä en halua päästä tästä irti, en nyt. Mutta silti mua pelottaa. Pelottaa, mitä mulle tapahtuu, jos vielä laihdun. 

I must be skinny.