En tiedä, mitä kirjoittaa. Olen useasti avannut tämän ja ollut aikeissa kirjoittaa jotain, mutta sanoja ei tule. Tuntuu siltä kuin aivoni olisivat jossain oikosulussa eikä ajatus pysy tarpeeksi kauaa päässä. Unohdan sen. Muisti toimii turhan huonosti.
Lauantain aamupaino oli 39,9kg. ALLE 40! Harmikseni en pääse nauttimaan tästä keveydestä enää kauaa, sillä edessä on hyvin todennäköisesti osastolle meno. Mun pitäis lihota 10kg, jotta olisin mun normaalipainossa. 10KG. Eiikinäkiitos. Parikin kiloa kuulostaa aivan kammottavalta, vaikkei siitä nyt loppujen lopuksi niin kauaa ole, kun tavoitepainoni oli 42kg.
Mutta ei tämä näinkään hyvä ole.
Oon ihan voimaton. En jaksa tehdä mitään. En jaksa liikkua, en nähdä kavereita. (No okei, nyt viime viikon aikana oon skarpannut asiasn kanssa tosi paljon ja olen koittanut nähdä joitakin.) Tää olo ei kerrassaan oo mikään ihanteellinen. Ja silti. Silti vaa'an näyttäessä pienempää lukua kuin viimeksi, mä hymyilen. Kieroutunut mieleni tahtoo laihtua lisäälisäälisää.
Mua jotenkin masentaa ajatus siitä, että osastolle meno tarkoittaa painon nostamista, ainakin lähemmäs normaalipainoa. Mä en halua olla normaalipainonen. Mä en pysty. Mä en voi. Kaikki se, mitä mä olen kokenut, kaikki se, mitä mä olen tehnyt tämän eteen, kaikki ne rakastamani ruuat, jotka olen jättänyt syömättä päästäkseni tänne.. Kaikki se on ollut turhaa. En mä halua olla luovuttaja, epäonnistuja. Mä en halua päästä tästä irti, en nyt. Mutta silti mua pelottaa. Pelottaa, mitä mulle tapahtuu, jos vielä laihdun.
I must be skinny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti