Ei hitto. En mä voi. En mä tajua. Mä tungin kädet mun paidan sisään ja tunnustelin läskejäni. Mä katoin niitä peilistä ja ahdistus nousi kurkkuun. Mun bmi ei voi olla n.15. Mä en voi olla alipainonen, en tällä läskin määrällä. Mä en ymmärrä, miksei ihmiset nää, etten mä ole pieni enkä laiha, vai onko ne vaan niin hienovarasia, ettei ne sano mulle suoraan kuinka iso oikeasti olenkaan. Ne taitaa vaan nauraa mulle, kun luulen taistelevani syömishäiriön kanssa. Kyllä tällä keholla sietääkin laihtua. Ehkä mun läskit on vaan jotenkin kevyitä. Koska kyllä mä sen nään vaa'alla, että paino tippuu, mutta nämä läskit ympäriltäni eivät vain katoa!
Miten mun kehoni voi voida huonosti, kun tänäänkin olen syönyt kuin pieni (iso) possu. Melkein 300kcal kalakeittoa, 140kcal rahkavaahtoa, kahvia, vähän jotain ruokaa pvosastolla ryhmässä käydessäni ja maistoin jopa masaliisaakin. En ole pitkään aikaan laskenut kaloreita, mutta ehkä olis pitänyt. Mä syön enemmän kuin luulinkaan. Jalat huutaa lenkille, mutten mä jaksa tätä läskiruhoa minnekään liikuttaa.
Nyt se parantuminen kuulostaa aivan typerältä, eihän mulla edes ole mitään, mistä parantua. Paitsi lihavuus.
Antakaa mun haihtua
Antakaa mun kuihtua
Tahdon olla kuin vesihelmi
Varjo
Hennon hento kukkanen
Jota pitää käsitellä varoen
Antakaa anteeksi, etten mä jaksa kirjoittaa kauniisti, mä en vain nyt pysty siihen. Mun pää painaa liikaa enkä mä jaksa kaunistella rumia ajatuksia. Mun vatsa huutaa, mulla on nälkä. Tänään mulla on kokoajan nälkä. Oon syönyt liikaa, koska nälkä ei enää kuiski olemattomuudellaan.
Mun menkat alko eilen. Mitä jos mä olen sittenkin lihonnut?
Just nyt mä haluan vaan pudota
Upota
Antautua minua ympäröivään usvaan
En jaksa taistella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti