Kristallikyyneleet

Elämäni on yhtä myrskyä. Mielialat vaihtelevat kokoajan ihan hirveän radikaalisti. Toisina päivinä anoreksia huutaa kurkku suorana ja noudatan orjallisesti käskyjä. Toisina päivinä en vain jaksa enää välittää mistään, syön liikaa lihottavaa ruokaa, heitän oppikirjat seinään, nyyhkytän nurkassa nilkat viilloilla, kun varjot ei lakkaa seuraamasta. Äänet ei lopeta huutamista. Peilikuvani elää omaa elämäänsä: milloin se nauraa minulle, milloin huutaa ja on vihainen. Uhkaa tappaa. Painajaiset hyökkäävät, kun nukahdan. Henkinen elämäni on kuin Helvetin syvin kuoppa.

Sosiaalinen elämäni on toistaiseksi pilalla. Maineeni on mennyt, ihmiset ovat vihaisia minulle. Olen itsekäs, mutta nyt on pakko olla. En ymmärrä asioita näiden Helvetin vitsausten keskellä asioita normaalisti, teen virheratkaisuja. En halua olla enkä tahallani olekaan ilkeä, mutta olen ihan hukassa. En vain enää jaksa. 

Huomasin olevani todella negatiivinen ihminen. Tuntuu, että ainoa, mitä suustani nykyään ulos tulee, on valitus.

Mä olen jotenkin loukannut Sulkaa. Mutta se ei jaksa raivota mulle. Pelkään, et menetän sen.

Pelkään, et menetän Rubikin.

Pelkään, että mä olen jo menettänyt Jääprinsessan. Prinsessan, joka tanssii kuolleiden ruusujen päällä. Prinsessan, jonka mieli on veressä ja piikkejä täynnä.  Kauniin prinsessani, kevyen kuin tuuli. 

Kristallikyyneleet valuvat poskiani

Pitkin

Kasvoton olen

Verisenä hymyilee

Toista ei voi tappaa

Tappamatta toista

Kristallikyyneleet jäävät

Vaikkakin särkyneitä

Ja minä en enää

Ole

Kuiskaan viimeiset sanat:

Minä rakastan sinua