Neljä tuntia. Neljä tuntia ja sitten mä saan kuulla, mikä mun kohtalo on hoidon suhteen. Aikasemmin en osastolle päässyt, sillä mun tilalle otettiin joku mua sairaampi potilas. Lääkäri lupas soittaa tänään sinne, josko tilanne olis muuttunut. Ihan hirveä stressi ja jännitys. Stressaa myös se, että mun paino katotaan ja musta tuntuu, että oon lihonnut. Oon ollut muutaman päivän kipeenä, enkä kauheesti ole kattonut, mitä oon suuhuni laittanut + itsenäisyyspäivän ruoka, jota söin tätini luona + perjantain alkoholin kittaus. Olen lähestulkoon vain istunut koneella, katsonut mentalistia ja nukkunut eli en ole liikkunut oikeastaan muuten kuin tupakalla käydäkseni. Ahdistus. Pahoin pelkään, että painoni on lähellä 41, ainakin yli 40 se on vaikka jo joku päivä painoinkin alle. Noh, koitan vaan olla murehtimatta mitään, ennen kuin lääkärikäynti on ohi, kun sitten vasta tiedän kaikesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti